Mikä juttu?

Eri medioissa käydään jatkuvasti runsaasti keskustelua oppimisesta ja opettamisesta. Oppiminen, opetus, kasvatus ja koulutus ovat aiheita, joista lähes kaikilla on omakohtaisia kokemuksia. Tämän vuoksi niistä löytyy usein myös monenlaisia mielipiteitä. Nämä mielipiteet ja niistä käytävä keskustelu voivat olla hyvä lähtökohta rakentaa yhteistä ja ehkä parempaa ymmärrystä. Toisaalta nykypäivän haasteeksi on nostettu juuri mielipiteiden ja tutkitun tiedon rinnastaminen ja sekoittuminen. Ratkaisuksi on usein ehdotettu esimerkiksi kriittisen ajattelun taitojen vahvistamista. Viime aikoina uutisissa on saanut paljon huomiota myös yhteiskunnan ja eri ryhmien polarisoituminen. Kun ihmiset viettävät aikaa omissa some-ryhmissään, joissa korostuvat vain tietyt näkökulmat, samankaltaiset mielipiteet helposti vahvistuvat. Tällöin toisenlaiset näkemykset jäävät helposti huomaamatta tai ne sivuutetaan.

Oppiminen ja opetus ovat hyvin monitahoisia ja paljon tutkittuja käsitteitä. Mielipiteiden lisäksi näistä teemoista onkin runsaasti olemassa olevaa tutkimustietoa. Tällaisia monimutkaisia ilmiöitä voidaan kuitenkin tarkastella monesta näkökulmasta, eikä edes tiedeyhteisöissä aina vallitse yksimielisyyttä. Kuten monissa muissakin monitahoisissa teemoissa, myös oppimisen ja opetuksen teorioista on olemassa useita eri koulukuntia ja paradigmoja. Osa käsityksistä on osittain vanhentuneita, mutta ne elävät silti vahvasti ihmisten mielipiteissä. Siksi voi olla tarpeen aika ajoin tuulettaa omia uskomuksiaan. Monet teoriat ja koulukunnat ovat syntyneet ja elävät rinnakkain, joskus sopusoinnussa ja joskus vähemmän. Välillä yksi teoria tavoittaa ilmiön tietyn puolen ja toinen toisen. Aina ei siis kannata kiistellä siitä, kumpi on oikeassa – saattaa olla, että molemmat näkökulmat ovat osittain oikeassa, tai että kumpikaan ei täysin selitä ilmiötä ja tarvitaan uutta tietoa ja uusia näkökulmia.

Tämän blogin tarkoituksena on pohtia oppimisen ja opettamisen teemoja laajasti ja eri näkökulmista. Suurin osa kirjoituksista yhdistelee teoriaa ja käytäntöä. Joissakin kirjoituksissa painopiste on henkilökohtaisempi ja vähemmän teoreettinen, toisissa taas korostuvat tutkimus ja teoreettisuus. Tarkoitus ei ole tuottaa tieteellisiä artikkeleita, vaan herättää ajatuksia ja rohkaista omien käytänteiden kriittiseen pohdintaan. Blogissa otetaan siis enemmän vapauksia, eikä se aina noudata tiukkaa tieteellistä käytäntöä.

Hieman teoriaa...

Katri Aaltonen ja Harri Pitkäniemi (2002) käsittelevät artikkelissaan Tutkimusmetodologia ja sen kehittäminen opettajan käyttöteorian ja opetuksen välisen suhteen tutkimuksessa opettajan käyttöteoriaa. He määrittelevät käyttöteorian seuraavasti:

"Se on opettajan henkilökohtainen tietämystä ja uskomuksia koskeva järjestelmä 'hyvästä' opetuksesta, jonka on useissa tutkimuksissa havaittu vaikuttavan siihen, millaiseksi opetustoteutus todellisuudessa muotoutuu ja millaisia mahdollisuuksia se tarjoaa oppijoiden oppimiselle (esim. McRobbie & Tobin 1997; Moallem 1997; Ritchie 1999; Tobin & Tippins 1996). Koska opettaja myös oppii opetuskokemustensa avulla, voidaan käyttöteoriaa pitää yleensä aina 'testattuna', käytäntöön sopivana, 'toimivana' ja itseään vahvistavana teoriana – opettaja uskoo sellaisiin opetusta ohjaaviin periaatteisiin, jotka toimivat myös käytännössä. Käyttöteoria onkin sekä realistinen että toisaalta toimintapyrkimyksiä suuntaava (ideaali)kehikko. Opettajalla on ihanteita ja tavoitteita, joita hän haluaa opetuksessaan toteuttaa. Luonnollisesti hän tarvitsee tietoa myös todellisista 'välineistä', joiden avulla tämä teoria saadaan elämään." (Aaltonen & Pitkäniemi, 2002.)

Opetuksen käyttöteoria sisältää siis opettajan uskomukset, tavoitteet ja välineet, joiden avulla hän pyrkii mahdollistamaan oppimista. Myös tämän blogin sisältö voidaan nähdä käyttöteorian pohdintana.

Käyttöteoriaa on kuitenkin myös kritisoitu. Säntti ja Puustinen (2024) ovat nostaneet esiin, että opetuksen liiallinen keskittyminen tilannekohtaisiin arjen tekijöihin voi ummistaa silmät opetukseen vaikuttavilta taustalla olevilta ideologioilta ja muilta laajemmilla tasoilla toimivilta tekijöiltä (Säntti & Puustinen, 2024). Tämän vuoksi on tärkeää pohtia myös kasvatustieteellisesti merkittävää ja syvällistä tietoa opetuksen kontekstissa. Käyttöteoria ei välttämättä tavoita tätä kriittistä näkökulmaa, joten osuvampi nimitys saattaisi olla opetuksen käytäntöteoria.

Katariina Holma (2024) esimerkiksi korostaa, että opetuksen tavoitteena ei ole pelkästään tiedon lisääminen, vaan myös käytänteiden muuttaminen – niiden tapojen, joiden mukaan toimimme. Ihmisen toiminta rakentuu käytänteistä, joihin myös ajattelu sisältyy. Osallistumalla erilaisiin sosiaalisiin käytänteisiin, kuten ajattelun ja keskustelun tapoihin, ihminen tulee osalliseksi näistä käytänteistä. Käytänteet eivät kuitenkaan ole staattisia, vaan sisältävät jatkuvia jännitteitä ja ristiriitoja. Tästä syystä opetusta voisi tarkastella myös toiminnan teorian näkökulmasta (Engeström ja Virkkunen, 2023).

Toiminnan teoriassa ristiriidat nähdään muutoksen kannalta välttämättöminä muutosajureina, eivät vain ongelmina. Pohtimalla opetusta eri näkökulmista voidaan tuoda ristiriidat näkyväksi ja asettaa ne kriittisen tarkastelun kohteeksi. Tämä tarjoaa lähtökohdan arvioida, tarvitaanko muutosta ja millaista sen tulisi olla. Usein vastausta ei ole valmiiksi tiedossa, vaan sekä toiminta että sen kohde ovat jatkuvassa dynaamisessa muutoksessa (Engeström, 1987; Ståhle, 1998). Näin myös organisaatioiden ja yksilöiden toiminta – samoin kuin oppiminen ja sen kohteet – voidaan hahmottaa jatkuvana prosessina, jossa päämäärät eivät ole aina selvillä.

Kuten suunnistajan on välillä pysähdyttävä lukemaan karttaa löytääkseen oikean reitin, on myös toiminnassa tärkeää pysähtyä tarkastelemaan sen luonnetta ja muutosta – toisin sanoen myös oppimista. Pysyviä suuntaviivoja ei kuitenkaan aina voi piirtää yksinkertaisesti. Kauppi ja Pettersson (2022) ovat Deweyn pohjalta todennut, että teorian avulla voidaan rakentaa yleisiä suuntaviivoja, mutta ne eivät koskaan ole toimivia, jos ne irrotetaan toiminnan kontekstista.

Didasofin blogikirjoitukset rakentuvat usein tieteellisen artikkelin tapaan ja koostuvat kolmesta pääosiosta: johdannosta (Mikä juttu?), menetelmistä ja teoriasta (Hieman teoriaa…) sekä tuloksista ja pohdinnasta (Miten sovellan käytännössä?). Tarkoitus ei kuitenkaan ole kirjoittaa tieteellisiä julkaisuja, vaan pohtia opetuksen käytäntöteoriaa ja sen soveltamista erilaisissa opetus- ja oppimiskonteksteissa. Joissakin kirjoituksissa näkökulma on henkilökohtaisempi ja rennompi, mikä on blogeissa usein tarkoituksenmukaista, kun taas toiset kirjoitukset painottavat teoreettista tarkastelua.

Johdanto-osiossa tarkastellaan aina jotain tiettyä kysymystä tai näkökulmaa oppimiseen, opettamiseen tai niihin liittyviin ilmiöihin. Teoriaosioissa nostetaan abstraktiotasoa ja esitellään aiheeseen liittyviä teorioita. Tarkoitus on tarkastella asioita laajemmasta ja teoreettisemmasta näkökulmasta, minkä jälkeen viimeisessä osiossa (Kuinka sovellan käytännössä?) palataan konkretiaan.

Kuten Hakkarainen ym. (2004) korostavat, jokaisen oppijan tulisi kehittää omaa omistajuuttaan oppimiseen. Opettaminen on jatkuvaa oppimista – siksi myös opettajan tulisi jatkuvasti kehittää omaa ymmärrystään.

Miten sovellan käytännössä?

Lue blogia ja innostu! Johdannoissa pohditaan erilaisia oppimiseen ja opettamiseen liittyviä näkökulmia. Usein tarkoituksena on tarjota uusi tulokulma aiheeseen, mutta osa kirjoituksista käsittelee myös oppimisen ja opettamisen yleisiä ilmiöitä. Teoriaosiossa tarkastellaan aihetta syvemmin ja esitellään tutkimuksia, jotka liittyvät käsiteltävään teemaan. Yhteenvedossa lukijaa rohkaistaan pohtimaan, miten esitettyjä ajatuksia voisi soveltaa omassa toiminnassa.

– Opitaan yhdessä ennemmän!

Lähteet:

Aaltonen, K., & Pitkäniemi, H. (2002). Tutkimusmetodologia ja sen kehittäminen opettajan käyttöteorian ja opetuksen välisen suhteen tutkimuksessa. Kasvatus, 33(3), 284–296.

Engeström, Y., & Virkkunen, J. (2023). Kulttuurihistoriallisen toiminnan teorian tarjoamat haasteet ja mahdollisuudet Suomen kasvatustieteellisessä tutkimuksessa. Kasvatus, 54(3), 191–205. https://doi.org/10.33348/kvt.131352

Engeström, Y. (1987). Yritysten oppiminen ja kehittäminen: Toiminnan teorian lähestymistapa. Aikuiskasvatus, 7(2), 118–131.

Hakkarainen, K., Lipponen, L., & Lonka, K. (2004). Tutkiva oppiminen: Järki, tunne ja kulttuuri oppimisen sytyttäjinä. WSOY.

Holma, K. (2024). Education as initiation into social practices – the case of democracy. Ethics and Education, 19(4), 506–520. https://doi.org/10.1080/17449642.2024.2420558

Kauppi, V.-M., & Pettersson, H. (2023). John Deweyn reflektiivinen ajattelu ja nykyinen kriittisen ajattelun kasvatusideaali. Kasvatus & Aika, 17(1), 28–49.

McRobbie, C., & Tobin, K. (1997). Science teacher beliefs and classroom actions. International Journal of Science Education, 19(3), 285–299. https://doi.org/10.1080/0950069970190302

Moallem, M. (1997). The relationship between teachers' beliefs and their instructional practices. Journal of Research on Computing in Education, 29(3), 292–312. https://doi.org/10.1080/08886504.1997.10782285

Ritchie, S. M. (1999). The role of teachers' beliefs in the implementation of constructivist teaching. Journal of Research in Science Teaching, 36(1), 1–24. https://doi.org/10.1002/(SICI)1098-2736(199901)36:1<1::AID-TEA1>3.0.CO;2-K

Ståhle, P. (1998). Supporting a system's capacity for self-renewal. Väitöskirja, Helsingin yliopisto, opettajankoulutuslaitos. https://www.finna.fi/Record/vaari.666702?utm_source=chatgpt.com

Säntti, J., & Puustinen, M. (2024). Mitä on merkityksellinen kasvatustieteellinen tieto ja miten sitä voisi rakentaa opettajankoulutuksessa? Kasvatus & Aika, 18(2), 24–39.