Didasofin blogissa on tarkoitus pohtia laajasti erilaisia oppimisen ja opettamisen aiheita kytkien teoriaa ja käytäntöä. Blogissa keskitytään didaktisiin, pedagogisiin, psykologisiin ja filosofisiin kysymyksiin. Toisin sanoen didasofi pohtii blogissaan omaa opetuksen käytäntöteoriaansa. Opetus ja oppiminen ovat niin monimutkaisia ilmiöitä, joihin vaikuttavat lukuisat muuttajat, ettei yhtä oikeaa tapaa ole luultavasti mahdollista määrittää. Oppimisesta ja opetuksesta voi olla kuitenkin tietoinen ja pyrkiä jatkuvasti parempaa kohden. Opetuksen tulee myös perustua tutkittuun tietoon. Tähän päästäkseen on pohdittava omaa opetuksen käytäntöteoriaa eli eri teorioiden ja käytännön yhteensovittamista ja soveltamista.
Didasofi on toiminut pitkän ajan oppimisen ja opettamisen parissa. Blogi osiossa on luvassa hieman henkilökohtaisempia ja lyhyempiä kirjoituksia oppimisesta työelämässä ja oppimisesta ja opettamisesta yleisestikin. Didasofin iltakoulu-osiossa on puolestaan hieman pidempiä ja teoreettisempia pohdintoja aiheesta.
Lue Blogia ja inspiroidu!
Eri medioissa käydään jatkuvasti runsaasti keskustelua oppimisesta ja opettamisesta. Oppiminen, opetus, kasvatus ja koulutus ovat aiheita, joista lähes kaikilla on omakohtaisia kokemuksia. Tämän vuoksi niistä löytyy usein myös monenlaisia mielipiteitä. Nämä mielipiteet ja niistä käytävä keskustelu voivat olla hyvä lähtökohta rakentaa yhteistä ja...
Työelämän oppimista kuvataan usein 70–20–10-mallilla. Mallin mukaan 70 prosenttia opitaan työn ja haastavien tehtävien kautta, 20 prosenttia toisilta ihmisiltä ja 10 prosenttia muodollisissa koulutuksissa.
Oppimista ja opettamista koskevissa kirjoituksissani palaan eri suunnista samaan peruskysymykseen: miksi oppiminen ei aina onnistu niin hyvin kuin toivomme? Miksi huolellisesti suunniteltu opetus voi avata yhdelle oppijalle uuden tavan ymmärtää maailmaa mutta jäädä toiselle irralliseksi, vaikeaksi tai merkityksettömäksi? Mikä oppimista lopulta...
